Chelseassa pelaava Jimi Tauriainen, 20, debytoi Valioliigassa torstaina 2. toukokuuta ottelussa Tottenhamia vastaan. Kirkkonummelaisessa FC WILDissa ja Helsingin Jalkapalloklubissa juniorivuotensa viettänyt Tauriainen tulee jalkapalloperheestä. Hänen isoveljensä Julius, 23, pelaa FC Lahdessa ja isä Pasi, 59, on entinen A-maajoukkuepelaaja. Pasi Tauriainen on toiminut myös juniorivalmentajana.
***
”Nykyään puhutaan paljon enemmän unen, ravinnon ja levon merkityksestä kuin aikaisemmin. Oma havaintoni on se, että samaan aikaan harjoitusmäärät ja -kuormat ovat pudonneet. Emme harjoittele vieläkään riittävästi. Pelaajien monipuolinen pohja on huonommalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten.
Uni ja ravinto ovat tietysti äärimmäisen tärkeitä juttuja, mutta ne pitää asettaa samaan yhtälöön harjoittelun kanssa. Levon ja ravinnon määrä riippuu myös harjoittelun määrästä.
On tietysti hyvä, että Suomessa tunnistetaan esimerkiksi palautumisen tärkeys, mutta pelaajan pitää myös tykätä ja osata harjoitella – yksin, porukassa, riittävän paljon sekä eritasoisten pelaajien kanssa. Olen sitä mieltä, että lapsen tai nuoren ei pidä aina harjoitella yhtä hyvien pelaajien kanssa. Välillä on hyvä treenata eritasoisten pelaajien kanssa. Aikaisemmin tämä toteutui pihapeleissä.
Jimi ratkaisi tämän niin, että hän pelasi paljon luokkakavereidensa kanssa. Valmentajat ihmettelivät, miten voin sallia Jimin käyttävän aikaa ”noppajalkojen” kanssa pelaamiseen. Kävin tästä aiheesta aika kovaa keskustelua valmentajien kanssa.”
***
“Sekä Jimi että ”Julle” (isoveli Julius) harjoittelivat omalla ajalla todella paljon. Pelaajan pitää pystyä viemään harjoitellut asiat peliin. Mitä jollain tempulla tekee, jos sitä ei pysty tekemään pelissä?
Omalla ajalla tapahtuvan harjoittelun tavoitteena ei voi olla se, että pelaaja saa laitettua ”Instaan”, ”Snäppiin” tai ties minne videon hienosta sirkustempusta.
Perusasioiden tärkeys ei ole muuttunut mihinkään vuosien saatossa. Mielestäni pelaajan pitää myös nuoruusvaiheessa käyttää aikaa pallon kesyttämiseen. Myös ensimmäinen kosketus ja sen suuntaaminen sekä potkutekniikan vahvistaminen ovat tärkeitä asioita. Vaikka laukaus olisi hyvä, sitä pitää vahvistaa vielä enemmän. Mitä pelinomaisempaa tämä harjoittelu on, sitä parempi.
Jalkapallo on vaativa peli, jossa taitoa on hyvin monenlaista. Siksi ajattelen, että taitoa on myös taito juosta ja hypätä.”
***
“Olemme asuneet Veikkolassa, josta Helsingin keskustaan on ollut noin 30 minuutin ajomatka. Se ei ole mikään ylitsepääsemätön etäisyys, mutta matka kuitenkin – varsinkin, kun odotusajat ottaa huomioon. Tällainen aika on aina jostain pois, esimerkiksi levosta tai omatoimisesta harjoittelusta.
Pojat olivat koulussa Veikkolassa ja pelasivat HJK:ssa. Pojat suhtautuivat seuran aamutreeneihin eri tavalla. Jimin kohdalla päätimme, että hän ei käy lainkaan HJK:n aamutreeneissä. Pystyin täällä Veikkolassa järjestämään hänelle aamutreenejä. ”Julle” taas halusi mennä HJK:n aamutreeneihin.
Pelaajalle voi olla hemmetin hankalaa käydä kaukaa aamutreeneissä. Päivästä voi helposti mennä useampi tunti erilaisiin siirtymisiin paikasta toiseen. Onko se silloin enää harjoittelun väärti?
Seurat eivät pysty yksinään ratkaisemaan tätä ongelmaa. Seuran, koulun ja kunnan pitäisi pystyä hoitamaan asia yhdessä. Jos olosuhteet mahdollistavat sen, aamutreenit pitäisi pystyä järjestämään lähellä pelaajan koulua. Ongelma on iso varsinkin silloin, jos pelaaja on innokas ja haluaa hakea rajojaan, mutta aamuharjoittelu ei ole mahdollista.
Seurojen pitäisi laittaa itsensä kyynärpäitä myöten likoon tämän asian parantamiseksi.”
***
“Perheemme etuna on ollut se, että olemme asuneet lähellä luontoa. Olemme harjoitelleet poikien kanssa paljon poluilla metsässä. Olemme tehneet siellä erilaisia juoksu- ja koordinaatiojuttuja.
Pidän tällaista liikkumista äärettömän tärkeänä esimerkiksi nilkan automatiikan kehittymisen kannalta. Kun se on kunnossa, pelaajan ei tarvitse miettiä niin paljoa, miten hän tulee jaloilla alas. Urheilun lisäksi olen halunnut osoittaa näillä treeneillä pojille myös muita arvoja, esimerkiksi luonnon merkitystä.
Olen halunnut viedä poikien liikunnallista pohjaa monipuolisesti eteenpäin ja kannustaa heitä samalla liikunnalliseen elämäntapaan. Jimi on aina tykännyt myös hiihtää, luistella ja pelata korista. ”Julle” innostui 13–14-vuotiaana sulkapallosta, jonka hän koki hyväksi tukilajiksi jalkapallolle.
Olen sitä mieltä, että juniori ei voi harjoitella liikaa. Nuoren pelaajan pitää harjoitella paljon. Kun pelaaja harjoittelee tarpeeksi, voimme alkaa puhumaan levosta.
Minulta kysytään koko ajan, keitä nuoria suomalaispelaajia suosittelisin Keski-Eurooppaan. En ikävä kyllä pysty sanomaan, ovatko pelaajat sellaisessa kunnossa, että he kestäisivät kovat harjoittelumäärät esimerkiksi saksalaisessa akatemiassa.”
***
“Kumpikaan pojistani ei ole koskaan innostunut harjoituspäiväkirjojen pitämisestä. Olemme kuitenkin asettaneet yhdessä kevät- ja syyskauden sekä talviharjoittelun tavoitteita. Olemme tehneet myös viikkoaikatauluja, joiden tarkoituksena on ollut mahdollistaa pidemmän ajanjakson tavoitteiden saavuttaminen: ”Miten harjoittelen juuri tällä viikolla ja pidän hyvistä rutiineista kiinni?”
Viikkoaikatauluun on lisätty esimerkiksi palauttavia harjoitteita sekä kuntosali- ja juoksuharjoitteita. Pojat ovat tienneet esimerkiksi sen, että kahden viikon päästä teemme kovempia juoksuharjoitteita.
Olemme asettaneet tietyt aikatavoitteet ja juosseet sitten kelloa vastaan. Näissä testeissä pojat ovat huomanneet saavuttaneensa tietyt tavoitteet. Jos jollain viikolla on ollut tärkeä peli, kovemman treeniviikon jälkeen on pidetty hieman kevyempi viikko ennen peliä.
Olen huomannut, että tällaisesta viikkosyklistä on helpompi viedä asioita kuukausisykliin. Viikkotavoitteet auttavat pelaajaa sisäistämään puolen vuoden tavoitteet. Vaikka isot tavoitteet olisivatkin hieman kauempana, viikkosyklin säännöllinen noudattaminen auttaa saavuttamaan tavoitteet.”
***
“Olen huomannut, että nuorten pelaajien ympärillä pyörii monenlaista ”maalaajaa”. Meininki on kuin villissä lännessä. Jotkut agentit haluavat vain myydä pelaajan ulkomaille, mutta jos heiltä kysyy oikeita kysymyksiä – esimerkiksi seuran pelitavasta –, he eivät tiedä mitään. Tällaisten ”torikauppiaiden” tunnistaminen olisi todella tärkeää.
Seurojen näkökulmasta ongelma voisi ratketa sillä, että seuroilla olisi tiettyjä luottoagentteja, jotka ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä seuran ja sen toimijoiden kanssa. Suomalaisten seurojen ei tulisi ajatella vain nopeaa tilintekemistä, vaan taustatyö pitäisi tehdä huolellisesti jokaisen pelaajan kohdalla.
Hyvien suomalaisten kasvattajaseurojen pitäisi myös rakentaa siltoja ulkomaisten seurojen kanssa. Kun seuroilla on ollut hyvä keskusteluyhteys vuosien ajan, epäluotettavien agenttien ei ole niin helppoa iskeä tähän väliin.
Olen itse yrittänyt auttaa pelaajien vanhempia siinä, että he eivät astuisi jokaiseen miinaan, joita tulee vastaan esimerkiksi sosiaalisen median yhteydenottojen kautta. Prosessien tuntemus ei ole aina riittävän hyvällä tasolla edes niillä vanhemmilla, joilla on lajitaustaa.
Jos pelaajasta ollaan kiinnostuneita ulkomailla ja seuravaihtoehtoja on useita, seuraa ei pitäisi valita vain yhdestä näkökulmasta. Päätöksenteossa pitäisi ottaa huomioon monta asiaa. Miten seurassa hoidetaan koulujutut? Kuinka helposti pelaaja pystyy matkustamaan ulkomailta kotiin, esimerkiksi kerran kahdessa kuukaudessa? Osaako pelaaja kieltä?
Nämä ovat nuoren kehittymisen kannalta hemmetin tärkeitä juttuja. Pelaajalla on joku alusta, johon laskeutua.
Kävimme Jimin kanssa keskusteluja noin 25 eri seuran kanssa. Lähestyimme asiaa sitä kautta, että millainen pelityyli seuralla on, millaisia pelaajia he ovat aikaisemmin hankkineet, onko seuralla näyttöjä nuorten pelaajien nostamisesta edustusjoukkueeseen, olivatko he seuranneet Jimin pelejä ja niin edelleen. Jimi ei ollut lukenut koulussa päivääkään espanjaa tai ranskaa. Miten hän olisi päässyt joukkueeseen sisään esimerkiksi Barcelonassa tai PSG:ssä? Nämä seurat ”skippasimme” hyvin nopeasti.”
***
“Loukkaantumisia tulee urheilussa kaikille. Tämä on ihan selvä. Vaikka loukkaantumisia pystytään ennaltaehkäisemään, tällejä tulee aina. Olen yrittänyt kertoa omille pojilleni, mitä loukkaantuminen tarkoittaa ja miltä maailma näyttää silloin. Näiden asioiden valaiseminen pelaajalle etukäteen voi auttaa paljon.
Kun Jimillä tuli Lontoossa pieni loukkaantuminen, hänelle ei tullut yllätyksenä vetää harjoituskeskuksessa kuusi tuntia pelkkää kuntoutustreeniä. Pääkopan täytyy olla näitä tilanteita varten kunnossa.
Loukkaantumisten osalta olen pitänyt tosi tärkeänä myös sitä, että jalkapallo ei olisi pojille elämän ainoa kiintopiste. Jos kaikki kaverit ovat vain jalkapallosta ja tämä kaveripiiri katoaa loukkaantumisen aikana, olemassa on helvetin iso riski siitä, että nuorella pelaajalla menee tosi nopeasti ”pönttö” ihan sekaisin.
Jimillä murtui 14–15-vuotiaana käsi kaksi kertaa. Hän oli näiden loukkaantumisten takia muutaman kuukauden sivussa joukkuearjesta.
Sovimme HJK:n kanssa, että hän on kokonaan pois joukkueen treeneistä ja harjoittelee kotona kanssasi. Otimme Jimin kanssa tavoitteeksi, että hän on loukkaantumisen jälkeen heti ensimmäisessä pelissä selvä avauksen pelaaja. Hän oli paluun jälkeen todella kovassa kunnossa, vaikka oli harjoitellut muutaman kuukauden vain kanssani. Olimme miettineet tosi tarkkaan, miten harjoittelemme kolme kuukautta ja millaisia tavoitteita asetamme.
Kun pelaaja sitoutuu harjoitteluun ja harjoittelu etenee järjestelmällisesti eteenpäin, tulokset ovat yleensä erittäin hyviä. Tämä valmistaa pelaajaa huipputasolle.”
***
“Vaatimustason pitää olla nuorten pelaajien kohdalla kova, jos heitä haluaa auttaa ammattilaisiksi. Nuoria pitää opettaa kestämään ja vastaanottamaan kritiikkiä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että junioreille pitää aukoa päätä ja vittuilla.
Tavoitteena pitäisi olla nuorten pelaajien vieminen eteenpäin äärirajan kynnyksellä. Pelaajien pitää kokea kritiikki niin, että he eivät halua kuulla sitä joka viikko.
Olen varmasti itsekin mennyt vaatimustasossa välillä yli, mutta kokemus on opettanut. Esimerkiksi Jimi heitteli välillä auton takapenkillä pulloja, kun juttelimme peleistä.
Ammattilaisurasta tulee hyvin hankala, ja ulkomaille on todella vaikea lähteä, jos pelaaja ei ole saanut rehellistä palautetta nuorena. Ratkaisevaa on se, millaista kritiikki ja palaute on.”
***
Erkko Meri (@ErkkoMeri)
Kuva: AOP
Pasi Tauriaisen koko haastattelu on julkaistu Parempia pelaajia -teoksessa (Readme.fi 2021; Lampinen, Forsman-Lampinen & Meri).
Erkko Meri 